Kaikkihan me tässä samassa veneessä olemme

9.9.2009

Vai olemmeko sittenkään? Niin kauan, kuin olen työelämässä hortoillut, se ei vielä maailman mittapuun mukaan ole pitkä aika, mutta kuitenkin, on hoettu työnantajien puolelta sitä, kuinka erinomaisen tärkeää on suhtautua omaan tuntipalkkaduuniinsa kuin omaa firmaansa hoitaisi.
OK. Ei siinä mitään, jos katson asiaa siltä kantilta, että kun työssäni perseilen, luovin ja sluibaan, on sanomattakin selvää, että jos kaikki ko. työssä niin tekisivät,
niin ei siitä pitkään mitään tulisi. Muuta kuin sanomista asiakkailta. Mutta.
Vene voisi olla nyt hetken vaikka katamaraani. Siinä on se puoli, jossa istuu itse veneen omistaja. Ihan oikealla penkillä, ehkä mukavastikin. Paatin vierellä kulkee aisoilla kiinnitetty kelluke, jossa roikkuu veneen rakentanut henkilö. Onhan senkin nyt ihan kiva päästä vähän reissulle, ja pakko pitää mukana ettei se karkaa mihinkään ja että se tekisi lisää veneitä. Jos vaikka myyntiin, hyvällä voitolla tietenkin. Tämä kaikki nyt kärjistäen vallan maan perusteellisesti. Annetaanpa veneentekijälle vaikka pari drinkkilippua tästä, noin niinkuin avokätisesti.
Ei oikein olla samassa veneessä, ei oikein mene tasan. Ensimmäinen ei pistä tikkuakaan ristiin paatin syntymisen eteen, jälkimmäinen kasaa sen alusta loppuun. Ensimmäinen myy sen hyvällä hinnalla, toinen saa murto-osan siitä, mitä se vene myyjälleen tuottaa. Tai peräkärry. Tai 120 tonnia harjaterästä. Ei silloin olla samassa veneessä. Seuraavaksi tietysti tulee eteen se, että "Ei me pystytä sulle maksamaan tästä enempää kuin tän verran. Sinä olet kallis työntekijä, sosiaalimaksut ja kaikki, oi oi ja voi voi. Ja firman lainat pitää maksaa. Ja sitä ja tätä." No jaa. Suurempien ja pienempiekin osakeyhtiöiden, vaikkapa katamaraanitehtaiden osakkeenomistajat sentään lunastavat muhkeita osinkoja. Ei niitäkään jaeta tekijöiden kesken, kun omistajan "kuuluu" saada enemmän. Samassa veneessä? Ei oikein.